Laura ja SakariSuuntana Äkäsmylly
Äkäsmyllylle starttailtiin taas Levin mökiltä aamupäivästä klo 10 jälkeen. Olimme nähneet paikasta vain kuvia eikä sen parempaa tietoa ollut minkälainen paikka olisi kyseessä. Koska määränpäästä ei tarkkaa tietoa ollut niin tytöille pakattiin ruokatermokseen lämpimät riisipuurot mukaan, jos tulenteko ei onnistuisi. Reitti kohti Äkäsmyllyä kulki samaan suuntaan Leviltä kuin Särkitunturille, eli kantatie 79 kohti Muoniota ja sitten tietä 940 noin 14 km Äkäslompoloa kohti. Matkaa tuli yhteensä n. 53km suuntaansa.
Olimme lukeneet, että Äkäsmyllyn parkkipaikkaa ei välttämättä aurattaisi, joten kun mapsissa kilahti perillä ja näimme tienvieressä levennyksen niin siihenhän auto jätettiin. Paikalla oli kyltti jossa luki äkäsmylly 1km. Polku metsän keskellä oli melkein umpihankea, mutta Sakari auraksi ja eteenpäin. Metsä oli todella kaunis ja talvinen. kun luntakin oli reilusti. Ainoat äänet jotka kuulimme olivat läheisen huskytarhan koirien ulvonta. Tarvottuamme reilun 500m umpihangessa tulimme pienelle aukealle, aukealla oli portti jossa luki Äkäsmylly. Hetken katseltuamme tajusimme seisovamme parkkipaikalla, joka oli aurattu. Yksi risteys ennen levennystä olisi tuonut meidät tähän. Lasten ilmeet olivat epäuskoiset, mutta selitimme, että olisi jäänyt kaunis metsä muuten näkemättä.
Oikeasti kohti äkäsmyllyä
Tästä sitten portista sisään ja kohti Äkäsmyllyä pienoinen närkästys päällimmäisenä mielessä. Y-risteys, josta valitsimme vasemman. Kuljimme 200 m, katsoimme karttaa ja kappas, väärä suunta. Tytöille suklaata suuhun ja takasin polun risteyskohtaan ja oikealle. Reissu alkoi tuntua jo aika toivottomalta eivätkä tytötkään silminnähden olleet kauhean tyytyväisiä aikuisten suoritukseen.
Matka kuitenkin jatkui. Hetken tätä uutta ja oikeaakin polkua käveltyämme alkoi kosken ääni kuulua. Tämä toikin kummasti virtaa tyttöjen jalkoihin ja loppumatka mentiinkin juosten. Edessämme avautui talvinen, jäinen, kuohuva kaunis koski. Tämä meni kyllä satumaisimpiin paikkoihin missä olemme käyneet. Vanhoja rakennuksia ja todella talvinen maisema. Sillalla olisi voinut katsella kosken kulkua vaikka kuinka pitkään.
Etsimme tulipaikan, joka sijaitsi ihan kosken vieressä, mutta tuumasimme, että nyt jää itseltä makkarat syömättä. Tytöt söivät puurot hyvällä ruokahalulla, siihen päälle jälkiruoka suklaat ja virtaa oli taas vaikka muille jakaa. Aikuiset tyydyimme syömään vain jälkiruoan, joka ei huono vaihtoehto toki sekään.
Aikuisten vielä kahvitellessa tytöt rupesivat kärräämään lunta koskeen ja katsoivat haltioituneina, kun lumi ”katosi”. Tämän jälkeen alkoi pienimuotoinen lumisota johon Laurakin pääsi osalliseksi. Tovin päästä oli leikit leikitty ja alkoi matka kohti autoa. Äkäsmyllyn miljöö ja eväät kohensivat kaikkien mieltä. Lapsillekin oli selkeästi enemmän tekemistä tällaisessa paikassa, kuin esimerkiksi tunturin huipulla. Parkkipaikalla päätimme, että tytöt kävelevät risteykseen ja Sakari kipittää etukäteen hakemaan autoa. Risteyksestä koko kööri kyytiin ja kohti mökkiä.
Äkäsmylly oli kerrassaan mahtava paikka, suuret suositukset helpon päiväretkikohteen etsijälle. Omat puut kannattaa ottaa mukaan, jos nuotiolla mielii ruokaa valmistaa.
