Otsikko voi kuulostaa suurelta ja syvälliseltä, mutta niin sen on tarkoituskin. Haluamme pureutua syihin miksi Lappi on vallannut mielemme, ja minkä vuoksi siellä on tullut vuoden aikana käytyä kuusi kertaa.

Nuo matkat ovat saaneet miettimään omaa suhtautumista luontoon ja siihen mitä sieltä etsii. Ne ovat saaneet tarkkailemaan enemmän itseään, mitä ylläpidän tai mitä lääkitsen matkoilla? Vai ovatko matkat vaan Lapinhulluutta?

Aihehan on kliseinen ja siitä voisi ladella latteita heittoja itsestäänselvyyksistä kuten retkeilymahdollisuuksista ja luonnon kauneudesta. Pyrimme kuitenkin avaamaan aihetta rehellisesti ja syvällisemmin omien tuntemusten mukaan.

Itsensä pieneksi tunteminen

Vaikka olemmekin molemmat vasta kolmekymppisiä, niin elämässämme ja varsinkin viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut paljon. Ulospäin kaikki ei aina näy. On ollut isoja karikoita, kivikkoja sekä stressin aiheita. Viimeiset vuodet ovat olleet siten myös raskaita ja varmasti alitajuntaisesti olemme myös niihin lääkettä etsineet.

Tuo lääke on löytynyt meille Lapista, tunturien rinteiltä ja huipulta. Mikään ei tunnu paremmalta, kun seisoa tunturin huipulla rättiväsyneenä, yksinäisyydessä ja tuntea itsensä pienen pieneksi. Jos itsekin on niin pienen pieni pala tätä maailmaa niin kuinka pieniä omat mokat, töppäykset ja stressinaiheet ovatkaan?

Tuo tunne tekee olon kevyeksi, itsevarmaksi ja saa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tunne säilyy myös pitkään arkeen paluun jälkeen parantaen siten elämistä ja olemista.

Aakenus, Lappi

Taipumus melankoliaan

Rakastamme melankoliaa ja etsimme sitä jopa elämäämme taiteen ja viihteen muodossa. Lappi on mielestämme melankolian paratiisi. Melankolinen mielenmaisema on siellä kuin kotonaan.

Kesäisin maisemat ovat karuja, mutta jylhän kauniita. Syksyt ovat synkkiä ja sateisia, mutta luonnon väriloisto on suurenmoista. Talvet ovat pitkiä, kylmiä ja pimeitä, mutta lumisia ja rauhallisia. Keväällä luonto herää eloon, mutta niukkuus näkyy koossa ja muodossa. Kaikki on kaunista, mutta haurasta.

Niukkuudessa ja surussa on paljon kaunista. Tätä näemme Lapissa. Ilonaiheet ja luonnon saavuttamat voitot ovat isompia, kun ne ovat niukkuuden keskellä. Ne kuvastavat taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Vanhan ajan kaipuu

Varsinkin Sakari on sanonut, että olisi halunnut elää vaikka 70 vuotta takaperin. Emmekä tarkoita pulaa tai muita menneen ajan huonompia puolia vaan nykymaailman tietotulvasta ja hektisyydestä pois pääsyä.

Nykypäivänä kaiken näköiset vaikutteet ja muodin mukana kulkevat ”ongelmat” ovat mielestämme irti oikeasta elämästä emmekä koe niitä omiksemme.

Lappi on kyllä 2020-luvulla niin kuin muukin Suomi. Koemme silti pääsevämme Lapissa lähemmäksi menneitä aikoja. Kaikki ei ole koko ajan saatavilla. Vieressä ei olekaan 24h supermarkettia. Asioita täytyy suunnitella eri tavalla. Välimatkat ovat pitkiä, valoja ei ole joka puolella, ihmisiä on vähemmän jne.

Koemme, että Lappi on meille pakopaikka nykymaailman ajoittaisesta järjettömyydestä. Tuo väljyys ja ajan hidastuminen minkä siellä saa tuo paljon rauhan ja onnellisuuden tunnetta. Lapissa ollessamme on vain Minä Ja Me.

Pallas, Lappi
Miksi emme sitten muuta Lappiin?

Voimme taata, että asia on pyörinyt paljon mielessämme. Olemme pieniltä paikkakunnilta molemmat kotoisin eikä tämä kaupungissa elo ole oikeastaan koskaan tuntunut omalta.

Mutta tällä hetkellä muuton edelle ajaa moni asia.

Lasten harrastukset, mahdollisuus olla kummankin vanhemman luona, mahdollisuus nähdä sukua ja tuleva koulukin on melkeinpä takapihalla. Lisäksi täällä Sakarilla on mahdollisuus tehdä työtä jääkiekon parissa.

Tulevaisuudesta ei voi varmaksi sanoa, mutta melko varmoja olemme, että jossain kohtaa muutamme maalle. Viimeistään kun lapset ovat kasvaneet. Onko se sitten Lappiin asti, sitä emme vielä tiedä. Vaikka vakituinen osoite ei Lappi koskaan olisi niin varmasti tulemme sielä mahdollisimman paljon aikaa viettämään.

Hulluutta tai järkiperusteista. Samapa tuo. Lappi antaa meille paljon.

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.