Laura ja SakariSuuntana Lommol
Päivän retkikohteeksi valikoitui Lommoltunturi instagramista saatujen suositusten pohjalta. Kuten edellisillekin retkille, niin nytkin lähdimme matkaan klo 10 jälkeen. Suuntakin oli jälleen sama Leviltä päin, eli kohti Muoniota. Tältä tutulta tieltä käännyttiin kohti Pallasta ja pallashotellin risteyksestä jatkettiin kohti Raattamaa muutama kilometri kunnes P-paikka tuli vastaan tien oikealla puolella.
Olimme suunnitelleet nopean huiputuksen, joten sen kummempia eväitä ei matkaan otettu mukaan. Ainoastaan vähän suklaata ja juotavaa. Mukaan lähtivät myös pulkat, sillä arvelimme reissun olevan turhan raskas tytöille.
Kohti tunturia
Polku lähti kohti tuturia parkkipaikan takaa. Näin talvella ei eksymismahdollisuutta ollut sillä ainoa polku kulki kohti tunturin lakea. Alkumatka oli kohtuu kevyttä kuljettavaa, tasaista ja polku oli myös hyvin tamppaantunutta.
Tytöille pulkkien mukana olo aiheutti kyllä totaali jalattomuuden, joten vetohommiksi meni. Pikkuhiljaa polku muuttui vaikea kulkuisemmaksi ja jo vajaan kilometrin kulkemisen jälkeen jalat alkoivat painua kunnolla hankeen. Tytöt olivat tyytyväisinä kyydissä ja aikuiset hiki päässä, kun kahlasimme alati jyrkkenevää polkua ylöspäin. Jossain kohtaa oli pakko sanoa tytöille, että nyt täytyy ottaa omia jalkoja alle.
Vanhempi tytöistä olikin kummasti latautunut kyydissä ollessaan ja matka taittui joutuen. Nuorempi puolestaan tyytyi kävelemään muutamaa kymmentä metriä ja taas oli kyyti tarpeen.
Onneksi reitti ei ole kuin kaksi kilometriä suuntaansa, koska kyllä sitä väsy alkoi painaa, kun jalat upposivat puoli metriä lumeen ja kyydissä köllötteli 15kg paino.
Tunturin laen näkyminen toi virtaa taas vanhempaan tyttöön ja kävely alkoikin tulla päätökseen. Viimeiset sata metriä oli hyvää kuljettavaa ja ylhäällä paljastui mahtavat näkymät matalalla olevan auringon paisteessa.
Muutamat kuvat, hörpyt mehua, suklaat suuhun, pieni huili ja oli taas paluumatkan aika. Olemme huomanneet, että tyttöjä ei tunturin maisemat viihdytä, joten pyrimme pitämään tauot kohtuu lyhyenä.
Paluumatkan huumaa
Paluumatkalla pulkat tai oikeastaan pulkka pääsi oikeuksiinsa. Vanhempi hyppäsi pulkkaan tunturin laella ja seuraavan kerran hänet tavoitettiinkin 10 min myöhemmin puolesta välistä rinnettä. Nuorempi on selkeästi pelokkaampi ja hän ei laskemaan suostunut, eli jarrutellen mentiin alas.
Paluumatka meni nopeasti ja tytöt nauttivat pulkkailusta. Kilometrin tasaisempi metsätaival ja autolla oltiin. Lommol oli kyllä jylhä, kaunis tunturi, joka on helposti kivuttavissa. Tunturilta on mahtavat näkymät pallasjärvelle ja -tunturiin.
Jos talvisaikaan aikoo tunturille kivuta niin suosittelemme vahvasti lumikenkien mukaan ottamista, koska sen verran raskasta tarvottavaa oli upottavassa hangessa.
