Laura ja Sakari
Autoon ja kohti tunturia
Lähdimme Leviltä kohti Särkitunturia noin klo 10 aikaan aamulla, jotta valoisa aika riittäisi tälle retkipoppoolle tunturin huiputukseen ja eväiden syömiseen rauhassa. Reissuun lähti myös Lauran veli avopuolisonsa kanssa. Levin suunnasta Särkitunturille vie kantatie 79 ja matkaa tulee noin 47km.
Ajomatka talvisissa maisemissa on etelän ihmiselle jo hienoa itsessään. Lapset pääsivät tämän matkan Lauran veljen kyydillä. Autolle löytyy kätevästi parkki tien vierestä näköalapaikalta (älkää luottako mapsiin, vaan bongatkaa tien vierestä näköalapaikka). Tien toiselta puolelta lähtee polku kohti Särkitunturia. Kesäisin tässä on myös parkkipaikka mutta näin talvisin sitä ei aurata.
Ylöspäin
Ei muuta kuin matkaan. Edellisenä iltana oli tullut lunta jonkun verran, mutta polun pohja oli hyvin tamppaantunut. Ensimmäinen väsy iski toiselle tytöistä, kun noin 50 m oli kävelty ja hän ymmärsi, että tässähän on matkaa taitettavaksi. Tästä väsymyksestä päästiin kuitenkin nopeasti eroon ja matka jatkui.
Kyllä talvinen metsä vaan on kaunis paikka ja näin talvella vältti myös suuremmat ihmisrysät. Olimmekin päivän ensimmäiset retkeilijät paikalla. Matkalla ihmeteltiin tyttöjen kanssa lintuja, puita ja etenkin lumessa olevat kolot kiinnostivat. Milloin niissä asui hiiri ja milloin karhu, joskus myös Sakari.
Kuljettuamme noin 1.5 km huomasimme ensimmäisen meille tyypillisen unohduksen. Tulitikut. Sakari ja lapset jatkoivat matkaa kohti taukopaikkaa ja Laura otti pienen polkujuoksutreenin autolle hakemaan tikkuja.
Tyttöjen mielestä tylsähkö taivaltaminen sai taas uutta intoa, kun ennen laavua tuli käyttöä mukaan otetuille liukureille parin jyrkemmän alamäen osuessa reitille. Laurakin sai porukan kiinni tässä kohtia. Nyt saavutimmekin taukopaikan ja laitoimme tulet laavuun. Matkaa parkkipaikalta laavulle tuli noin 2km.
Matka jatkuu
Hetken huilailun ja tankkauksen jälkeen oli tytöillään edessä valinta, lähteäkö valloittamaan tunturia vai jäädäkö laavulle Lauran veljen kanssa odottelemaan. Lauran veli on hieman toipilaana joten hän jäi pitämään tulta yllä. Kummatkin tytöt valitsivat tunturiin kipuamisen.
Matkaa laavulta tunturin huipulle on reilu kilometri, ja tässä tytöillä alkoi väsy painaa. Vähän matkaa tyttöjä kannustamassa oli kuukkelitrio, joka seurasi meitä varmaankin ruuan toivossa puusta puuhun lennellen. Loppumatkasta otimme tyttöjä olkapäille kannettavaksi muutamaksi sadaksi metriksi ennen huippua.
Selkeässä säässä huipulta avautui mahtavat näkymät joka suuntaan. Olimme käyneet Särkitunturilla syyskuussa edellisen kerran, mutta tuolloin väkimäärä heikensi kokemusta. Nyt saimme olla rauhassa keskenämme hiljaisuudessa ja katsella kohti lukuisia muita tuntureita.
Paluumatkalle
Matka kohti laavua alkoi liukureiden testauksella, mutta edellispäivänä satanut tuore lumi ja Särkitunturin loivat rinteet eivät olleet toimiva yhdistelmä. Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen.
Nuoremmalle iski taas väsy ja kantohommia oli edessä ennen ruokataukoa. Kuukkelit olivat seuranneet meitä laavulle asti ja pientä hyvää oli linnuillekin varattuna mukaan. Tytöt riemastuivat, kun huomasivat, kuinka lähelle kuukkelit tulivat.
Laavulta autolle päin hyviä liukurimäkiä olikin reilusti ja enää ei väsymys tytöillä painanut. Laskua- kävelyä- laskua- kävelyä oli tahtina.
Reissu oli raskas tytöille, mutta taas maaliin päästyä kummatkin olivat ylpeitä suorituksestaan. Päivän jälkeen sauna ja jacuzzi tekivät hyvää kaikille.
Särkitunturi pysyy edelleen suosikeissamme.
